Nuuh Doki Doki julkaisee debyyttilevynsä!

Maailman ainoa laulava ja räppäävä koira Nuuh Doki Doki (www.nuuhdokidoki.fi) julkaisee ensilevynsä “Vol.1” marraskuun 12. päivänä. Albumi pitää sisällään koko joukon Nuuh Dokin versioimia omia suosikkikappaleita kuten mm. “Kuonoista kuullaan” (“Who Let The Dogs Out”), “Postimies” (“Cotton Eye Joe”), “Barbi” (“Barbie Girl”), “Karvainen” (“Viimeinen”), “Nuuskin nurkkaa seuraavaa” (“Etsin muijaa seuraavaa”), sekä “Tyttö, sut mä tunnistan” (“Sweat”).

Lisäksi mukana on Nuuh Doki Dokin tarina — kertomus matkasta koiramaisesta menneisyydestä kuuluisuuden valokiiloihin. “Vol.1” -levyllä vierailevat myös Sarica Sormycuus sekä Werre-kirppu.

Nuuh Doki Doki kommentoi itse uutta levyään: Mun mielestä kokonaisuudesta tuli nasta ja uskon et se saa jengin haukkomaan henkeään. Kaikki meni studiossa nappiin paitsi mitä toi Werre-kirppu nyt kutitti koko ajan mua korvan takaa ja koitappa itse samaan aikaan laulaa, räpätä ja vielä rapsuttaa takajalalla korvantaustaa niin tiedät mistä on kyse. No, anyway mun kavereiden ja emännän Sarican mukaan mä hoidan homman kunnialla. Jos muuten olet koira niin hauku mun uuden levyn biisejä vaan ihan vapaasti… Pannaan hännät heilumaan!

Nuuh Doki Doki — tarina ystävyydestä ja omastatunnosta

Peninkulman Kennelissä asusteli kymmeniä koiria. Vierekkäisissä häkeissä majailivat vuoden ikäinen kääpiöpinseri Tassu ja yli kymmenvuotias, kenneleiden ja katujen konkari, bokseri Ruupertti.

Tassun ainoana huvina oli iltaisin kuunnella elämää kokeneen Ruupertin hauskoja ja hurjiakin juttuja. Olihan Ruupertti omien sanojensa mukaan ollut Suomen historian ainoa poliisikoira, jolla oli lupa kantaa tuliasetta. Tassu ja Ruupertti tutustuivat, ystävystyivät ja heistä tuli parhaat kaverit.

Kennelissä oli töissä eräs Ventti-Kononen, joka sai vuokra- ja roskaruokarahansa “pitämällä huolta” koirista. Itse asiassa Peninkulman Kennelin koirilla ei ollut epäilystäkään siitä, miksi ruoka-annokset olivat joskus tavallista pienempiä.

Eräänä yönä saita ja häijy Ventti-Kononen oli unohtanut pizzantuskissaan lukita Ruupertin häkin ja ystävämme päättivät karata kennelin nälkäkurjuudesta vapauteen.

Yön laskiessa kennelin ylle samettisen, mutta myös hiukan salaperäisen verhonsa, kaksi kaverusta lähti astelemaan kohti kaupunkia.

Koko yön vaellettuaan pitkin Ruupertin kotikatuja vanha poliisikoira oli kertonut Tassulle uskomattomia tarinoita aktiiviajoiltaan. Pieni ja hento Tassu oli kävelystä tosi uupunut. Se torkkui puoliksi hereillä koiranunta samalla kun Ruupertti piti vartiota, jutteli rauhoittavalla äänellä ja moikkaili ohi kulkevia koiria.

Tiedätkös, poika. Tuo sun nimi ei oo oikein katu-uskottava. Mikä ois parempi…? Joo. Kävisikö… Nuuh?

Unisen Tassun mielestä Nuuh kuulosti itse asiassa oikein hyvältä, mutta ennenkuin se ehti vastata mitään, kuului horroksen läpi Ventti-Konosen häijy ääni.

Haa, sainhan teidät kiinni senkin kapiset rakit. Tulkaapas mukaani suosiolla.

Ruupertti arvioi salamannopeasti tilanteen. Takana oli katu ja liikenne oli jo vilkasta. Sinne ei voinut mennä. Bokserikonkari huomasi nopeasti pelin olevan menetetty ja että hän jäisi kiinni. Ruupertti teki ratkaisunsa. Se hyppäsi nopeasti Nuuhin ja Ventti-Konosen väliin…

Sillä välin toisaalla

Ruupertin karvoissa asui kirppupariskunta: Werre, alias Werner von Arschlauch ja tämän mielitietty neiti Almfaustiina. Werre-kirppu oli vanha, yli kahdeksankuukautinen, hiukan ylipainoakin kerännyt, kokenut koirienkävijä. Almfaustiina oli Werren nykyinen mielitietty eli vaimoke. Rakastavaiset olivat vietelleet rauhassa Ruupertin karvoissa jo monta eläkepäivää. Mutta nyt tuli ns. tenkkapoo ja kirput hyppäsivät Ruupertista Nuuhin karvoihin. Ruupertti jäi äristen
tappelemaan Ventti-Konosen kanssa ja Nuuh pinkoi pakoon peloissaan ja säikähtäneenä kohti tuntemattomia katuja — kirppupariskunta karvoissaan.

Sarica

Nuuh oli eksyksissä. Viiman vinkuessa se samoili pitkin uhkaavan näköisiä sivukatuja ja tuntemattomia puistoja. Kului päivä. Ja kului yö. Sitten Nuuh ei enää jaksanut kävellä. Se lyyhistyi nälissään piiloon erään roskakorin taakse ja nukahti tutisten. Silloin paikalle sattui kävelemään eräs teinityttö nimeltä Sarica ormycuus, joka ensisilmäyksessä ihastui hellyyttävään pieneen ystäväämme.

Vielä uninen Nuuh oli pöllämystynyt Sarikan nostaessa tämän syliinsä ja ennenkuin se tajusikaan olivat he Sarican luono lämpimässä asunnossa.

Nuuh ei tiennyt mitä ajatella. Joka tapauksessa kauhun sekaisen ja rasittavan vaelluksen jälkeen tytön lämmin syleily tuntui hyvinkin mukavalta ja lämpöiseltä.

Werren kohtalo

Sarika vei Nuuhin kotiinsa päästyään heti pesuhuoneeseen. Kieltämättä Nuuh oli kaiken ikävän talsimisen jälkeen aika kurjan näköisessä kunnossa. Tällä välin Nuuhin karvoissa asetuttiin taloksi. Kirppupariskunta Werre ja Almfaustiina olivat Nuuhin nukkuessa jo kyhänneet itselleen pienen lemmenpesän niskan seutuville. Kokenut koirankävijä Werre oli juuri saanut valmiiksi pakoreitin Nuuhin korvakäytävään sateen tai pesun varalta. Se aikoi asettua loikoilemaan vaimokkeensa viereen. Mutta silloin tapahtui jotakin, johon edes iäkäs kirppu ei ollut osannut varautua… Miten tarina jatkuu, selviää Nuuh Doki Dokin albumilta “Vol.1”. Albumi on kaupoissa 12.11.2008 lähtien.

Nuuh Doki Dokin “Vol.1”-albumin kappaleet:

  1. Kuonoista kuullaan
  2. Postimies
  3. Barbi
  4. Joutilas
  5. Karvainen
  6. Koko jengi
  7. Vatasen hauva
  8. Nuuskin nurkkaa seuraavaa
  9. Tyttö sut mä tunnistan
  10. Kirppu räp
  11. Dokin stoori

Jaa Facebookissa

Käyttöehdot