Paajanen feat. Pedro Hietanen: "Mies joka tiesi liikaa".
- Julkaistu 01.09.2008
- Tagit: paajanen, pedro hietanen
- Luettu 1343 kertaa
Ilmestyy 3. syyskuuta
Laulaja-lauluntekijä Paajasen sekä tuottaja-muusikko Pedro Hietasen yhteistyö käynnistyi reilu kaksikymmentä vuotta sitten. Tuolloin Hietanen vieraili soittajana Paajasen tuottamissa levyprojekteissa ja Paajanen puolestaan teki lyriikoita EMI:n tuotantopäällikkönä aloittaneen Hietasen projekteihin. Pitkän yhteistyötauon jälkeen kaksikko aloitti tämän levyn teon myötä jälleen hedelmällisen yhteistyön, jossa osapuolten vahva ammatillinen kunnioitus toistensa töitä kohtaan sekä luova hulluus ovat synnyttäneet mitä herkullisimman
lopputuloksen. Paajanen ja Hietanen aloittivat levyn äänitykset viime tammikuussa Soundtrack Studiossa, minkä jälkeen kappaleiden lopullisen muodon alkaessa hahmottua valtaosa levyn muista muusikoista kutsuttiin projektiin mukaan. Levyllä musisoivat mm. konkarimuusikot Luri Luokkala, Lare Murtomaa sekä Maria Hänninen.
“Mies joka tiesi liikaa” -albumilla kuullaan yhteensä kolmetoista kappaletta. Osa sävellyksistä on syntynyt jo vuosia sitten, uusimmat puolestaan kuluvana vuonna. Kappaleista tällä levyllä primitiivisemmässä muodossa kuultava “Sokea mies ruusun” toi ilmestyi jo muutama vuosi sitten promosinglenä saaden positiivisen vastaanoton osakseen. Muut kappaleista ovat suurelle yleisölle uusia tuttavuuksia.
Paajasen edellinen sooloalbumi on vuonna 1979 julkaistu kulttiklassikoksi kohonnut “Psyko”. Sen jälkeen mies on julkaissut satunnaisesti yhtyejulkaisuja sekä muutamia yksittäisiä soolosinglejä. Myös artistin varhaiset levytykset on siirretty CD-aikaan viime vuonna ilmestyneen “Psyko — Kaikki levytykset 1977–1980” -kokoelman muodossa. Oman tuotannon lisäksi Paajanen on kirjoittanut lauluja monille muille artisteille rockin, laulelmamusiikin ja iskelmän saralta.
Pedro Hietanen on vaikuttanut lukuisilla suomalaisilla klassikoiksi muodostuneilla levyillä Wigwamin ja Topi Sorsakosken levyistä lähtien. Miehen omia julkaisuja ovat hyvin menestyneet Pedro´s Heavy Gentlemanin albumit sekä Pirkka-Pekka Peteliuksen kanssa tehdyt projektit. Aktiivisesti Hietanen on tehnyt yhteistyötä myös mm. M.A. Nummisen ja Ritva Oksasen kanssa.
“Mies joka tiesi liikaa” julkaistaan syyskuun 3. päivänä. Levyn materiaalia on mahdollisuus kuulla seuraavan kerran livenä levyn julkaisupäivänä Helsingin Semifinalissa, jossa esiintyy myös Rocketin kautta elokuun lopulla debyyttialbuminsa julkaissut folk-yhtye Hi-Lo & In Between. Sekä uuden levyn materiaalia että hieman vanhempaa Paajanen-tuotantoa on kuultavissa myös MySpacen kautta osoitteessa www.myspace.com/maunopaajanen.
“Mies joka tiesi liikaa” -levyn kappaleet Paajasen kertomana:
- “Elämä kuin elokuvaa”
- Tämän biisin tein joskus 90-luvun alussa kun olin jostain syystä hyvällä tuulella. Asuimme silloin omakotitalossa Jokelassa, jonka autotallissa demoilimme Lurin kanssa tämän nauhalle. Jossain yhteydessä Tapio Liinojan piti tämä levyttää debyytilleen, mutta se jäi tuttuun “hyvä-idea-tää-pitää-tehdä” avaruuteen. Kappale jäi kuitenkin mieleeni. Tässähän tuo flyygeli on aivan olennainen pointti koko juttua. Näin mieleeni tuli matemaattinen kaava: Tämä Biisiaihio + Pedro + Flyygeli = Valmis Biisi. Siinähän se sitten oli.
- “Rakkaus on kaunis, hei”
- Yöllä mökkisaunan kuistilla syntyy luontevasti tällainen biisi. On muuten kumma että kun olet kokenut kipeän eron, niin ystävät alkavat sanomaan ja “lohduttamaan” että “pää pystyyn, kamoon, naisia/miehiä on maailma täynnä”. Mutta eihän niitä ole. Ei niitä ole silloin yhtäkään.
- “Isä ei unohda koskaan”
- Vähän tämän kaltaisia biisejä soittelimme Maria Hännisen kanssa jo 80/90-lukujen taitteessa muutamilla keikoilla. Olin aina ennenkin halunnut levyttää “psyko-jenkan”, mutta nyt vasta sain sen tehdyksi. Seuraavalle levylle teenkin sitten “kaikkien tangojen äidin”.
- “Satu meni saunaan”
- Tähän teksti-idean sain helposti kahdesta jutusta. Aikoinaan mummoni vietiin johonkin hoitokotiin ja vaarini jäi kaikkien yhteisten vuosikymmenten jälkeen yksin isoon, hiljaiseen taloonsa. Sitä hän ei kestänyt, joten meni Koskenkorva-pullon kanssa saunaan ja lämmitti kunnon häkälöylyt. Ja se siitä sitten. Toinen juttu tuli siitä, kun vaimoni sanoi ettei kehtaa lähettää poikaamme voikkatunnille kun verkkarinsa ovat niin risat eikä niitä enää voi korjatakaan, vaan pitää ostaa uudet. Yhdistin sitten nuo toisiinsa ja tein melodian.
- “Sokea mies ruusun toi”
- Ainoa biisi joka on joskus levytetty aiemmin. Lurin kanssa vaan muisteltiin menneitä ja soitettiin tällainen studio-live periaatteella “eka otto tai ei mitään”.
- “Kirvesmies”
- Nuorena poikana olin aika paljonkin tekemisissä Göstan kanssa. Halusin tehdä tuollaisen Leevi And The Leavings -pastissin. Vaikka hänen muistolleen, jos niin halutaan sanoa.
- “Lauluni vanki”
- Tämä on aika vanha biisi jonka päivitin tähän päivään. Idea on kuitenkin alkuperäinen. Jos et onnistu saamaan rakkautta todellisessa elämässä, niin sittenhän se rakkaus kuvitellaan itselle. Sillehän ei vastahankaisinkaan rakkauden kohde voi mitään.
- “Anne valehtelee”
- Mulla on pari naapurituttua joiden kanssa on aina mielenkiintoista jutella kun pihalla törmätään. Sanoit mitä vain, niin toinen tietää siitä enemmän koska hänellä oli sama juttu “pari vuotta” sitten. Jos itse olit tyräleikkauksessa niin häneltäpä poistettiin puolet sisuskaluista. Jos oot ostanut auton, niin hänellä oli samanlainen — tosin isommalla koneella ja paremmalla varustuksella. Jos oot voittanut Kenossa kolmekymppiä niin hän voitti kolme tonnia. Lista on loputon. Siitäpä tein sitten biisin.
- “Soitan viuluain”
- Levyttämättä jäänyt biisi 80-luvulta. Teksti syntyi siitä, kun näin eräässä Tukholmalaisessa kämpässä ystäväni sätkivän lattialla kuin soutuveneen pohjalle ongittu kala. Syynä se, että oli ottanut paikallisessa discossa kourallisen erivärisiä pillereitä että pääsisi “fiilikseen”. Näky oli karmiva eikä unohdu kai koskaan. Jos
jotain kunnolla vihaan niin varmaan sitten huumeita.
- Levyttämättä jäänyt biisi 80-luvulta. Teksti syntyi siitä, kun näin eräässä Tukholmalaisessa kämpässä ystäväni sätkivän lattialla kuin soutuveneen pohjalle ongittu kala. Syynä se, että oli ottanut paikallisessa discossa kourallisen erivärisiä pillereitä että pääsisi “fiilikseen”. Näky oli karmiva eikä unohdu kai koskaan. Jos
- “Kun lopulta käännyt pois”
- Olipa kerran pitkä ja rakas ihmissuhde. Hän antoi minun valita — Rakkaus tai Pimeä Valo. Valitsin Pimeän Valon. Hän katsoi minua silmiin, itki, kääntyi ja käveli pois. Sitten itkin minäkin.
- “Manageri”
- Näitä managereita on tullut tavattua vuosien varrella aika paljonkin. Ennen niitä uskoi sokeana onnesta, mutta nyt kun tajuaa tätä musabisnestä hiukka enemmän niin ovat lähinnä vitsi. Niin kuin tämä biisikin. Onhan hyviäkin managereita, minä en vaan heihin koskaan törmännyt.
- “En koskaan kuolla voi”
- Kyllä minä koen sen niin — jos sun biisi soi jossain, vaikkei sua itseäsi enää olisikaan, niin sen hetken olet taas luona. Elvikseenhän tämä ei päde, koska hän kuulemma elää.
- “Pimeä taksi”
- Tämä on oikeastaan veljelleni Markus Copperille. Hän kun tekee hulluja tilataideteoksia niin täytyihän minunkin tehdä tälle levylle yksi sellainen. Taiteen tehtävä kun ei ole kuitenkaan päästää ketään helpolla.