Muotia, musiikkia ja muotoilua — NRJ Fashion Awards 2009!

NRJ Fashion Awards on tunnetun radiokanavan järjestämä tapahtuma. Sen pääpaino on vaatesuunnitteluopetusta tarjoavien korkeakoulujen oppilaille suunnatussa suunnittelukilpailussa, mutta tapahtumasta löytyy myös paljon muutakin ohjelmaa. Tämän vuoden Awardsit olivat viidennet. Ensimmäisen kerran suunnittelijoita palkittiin vuonna 2005. Konsepti on täysin suomalainen, mutta järjestäjät toivovat että idea ottaisi tulta myös muissa maissa. Tänä vuonna tilaisuudessa oli myös uusia tuulia, sillä mukaan tuli Ikea ja heidän järjestämänsä kisa muotoilun opiskelijoille. Ideana Ikean muotoilukilpailussa on saada suomalaista näkökulmaa yrityksen tuotantoon sekä myös suomalaisia kalusteiden suunnittelijoita palkkalistoille. Kilpailujen lisäksi NRJ Fashion Awards tarjoilee myös kanavalta8 tuttua musiikkia, monia eri muotialan yrityksiä esittelevän tyylikkään muotinäytöksen sekä tietysti ilmaista ruokaa ja juomaa kutsuvieraille.

Ohjelman alkua kuvaa hyvin fraasi “fashionably late”. Myöhässä siis oltiin noin vartin verran, mikä johtui varmasti sisäänkäyntien jonoista ja eteispalvelun takkuamisesta. Turhahan sitä showta on aloittaa ilman yleisöä, tai niin, että puolet odottavat päällysvaatteidensa saamista pois käsistä. Aloitus oli kuitenkin hyvin mielenkiintoinen, sillä toinen juontaja, Arman Alizad, oli hävinnyt jonnekin. Juontajaparina toiminut Nina Herala huuteli herran perään lavalla ja sai katoamisen vaikuttamaan kovin uskottavalta. Jännitys säilyikin hyvin siihen saakka, kunnes Arman vihdoin saapui — katon kautta köyden varassa toimintasankarin varusteisiin sonnustautuneena! Suunnittelukilpailun ja sitä kautta koko tapahtuman teemana oli Heroes, sankarit, joten Armanin lavalle saapuminen sopi teemaan loistavasti.

Aluksi esiteltiin vuosien 2005–2008 suunnittelupalkinnon voittajat. Epäselväksi tosin jäi, olivatko lavalla nähdyt asukokonaisuudet juuri voittajatöitä vai vain suunnittelijoiden uusia luomuksia. Tämän lyhyen katsauksen jälkeen siirryttiin Ikea-kilpailun finalistitöiden katsaukseen. Kilpailu oli vaatesuunnittelukilpailun tapaan kutsukilpailu muotoilun opetusta tarjoaville korkeakouluille ja tehtävänä oli suunnitella sohvapöytä Ikean henkeen. Työt heijastettiin lavan takaseinälle, mutta lavan muodon takia suunnitelmien tarkastelu oli vaikeaa ainakin siltä kohdin, missä itse istuin. Voittajaksi valittiin Taideteollisen Korkeakoulun oppilaiden, Mikkel Nielsenin, Laura Faurshoan ja Mette Johansenin työ Hex.

Seuraavaksi siirryttiin kenties illan odotetuimpaan osioon, eli itse vaatesuunnittelukilpailuun. Tehtävänä oli suunnitella yksi fantasia-asu sekä kaksi samanhenkistä kaupallisempaa asua. Finalisteja oli kymmenen kappaletta. Tyyli oli varmasti vapaa, mutta kovin monen suunnittelijan töissä näkyi se modernilla ja futuristisella leikittelevä sekä väljän pussimaisia ja graafisia muotoja tarjoileva linja mitä on nähty jo jonkin aikaa: ensin nimekkäämpien suunnittelijoiden mallistoissa, sitten muotia tarjoilevissa tv-kilpailuissa ja oikeastaan myös tavallisten vaatekauppojenkin rekeillä. Parissa mallistossa oli myös retrovaikutteita, mikä näytti yllättävän piristävältä vaikka retroilu on ollut in jo jonkin aikaa. Miesten mallistoja oli vain yksi, joskin eräässä toisessa mallistossa oli myös miestenvaate. Joissain mallistoissa tehtävänanto ei kyllä todellakaan tullut selväksi, sillä fantasia-asuksi tarkoitettua vaatetta ei pystynyt välillä erottamaan ollenkaan kaupalliseksi tarkoitetuista kokonaisuuksista.

Kilpailun voittajaksi julistettiin Metropolian opiskelijoiden Anne-Mari Kokkosen ja Heidi Urpalaisen työ Suurin Niistä on Rakkaus. Hienossa mallistossa oli käytetty kierrätysmateriaaleja! Tuomaristo kuvaili sitä muun muassa herkäksi ja avantgardistiseksi. Kakkospalkinto meni Hämeen amk:n Emilia Kiialaisen työlle Jailbird. Kolmossijalla nähtiin Suomen Muodin Huipulle -ohjelmasta tuttu Olga Sjöroos Lady Samurai -nimisellä kokoelmalla. Palkintoja jaettiin lisäksi NRJ:n kuuntelijoiden suosikille sekä sponsori Peugeotin suosikille. Kuulijaraati rankkasi parhaaksi Soile Väisäsen Saara-työn, jossa mielestäni linjat olivat kauniita ja väripaletti oli ihanan raikas, mutta tyyli kulki turhan selkeästi Paola Suhosen jalanjäljissä. Peugeotin raadin lemppari oli puolestaan Noora-Maria Noukun Child In Me, jossa tuomarit pitivät luonnonläheisyydestä, humanistisista arvoista ja yksityiskohdista.

Seuraavaksi ohjelmassa oli itselleni hämärän peittoon jäänyt Pusuhuuli-kilpailu. Skaba käytiin tiettävästi Peugeotin esittelypisteellä. Myöhemmin luin toisaalta, että kisassa kaksi huulipunaan sonnustautunutta miestä yrittivät saada Peugeotin palkinnon suukottelemalla auton konepeltiä. Kisa oli siis täysin turha ohjelman kannalta ja aiheutti vain yleisön vaeltelua baarin puolelle. Baarissa oli ruuhkaa myös Chisun esittäessä muutaman hittibiisinsä, jonka jälkeen seurasi taas tauko koska Antti Tuisku oli perunut esiintymisensä. Muotinäytöksen alkua sai siis ohjelman mukaan odottaa puoli tuntia, mutta oikeasti odottelua oli taas sen surullisenkuuluisan akateemisen vartin verran enemmän.

Viivästelyjen aiheuttaman ärsytyksen täydensi loistavasti muotinäytöksen musiikin äänenvoimakkuus. Alkuillasta musa oli oikein mukavalla tasolla, mutta nyt tärykalvot pistettiin räjähdyspisteeseen. Onneksi mukanani olivat sattumalta korvatulpat, jotta kykenin seuraamaan näytöksen kulkua edes jonkin verran, myöhemmin nimittäin havaitsin että äänenvoimakkuus oli miellyttävä vasta lähes narikan tuntumassa! Näytöksessä esiteltiin niin miesten kuin naisten muotia aina sporttisesta katutyylistä hienostuneempaan saakka. Mieleenpainuvimmat esitykset nähtiin Bosweeliltä, jonka mallit oli stailattu sarjakuvasankareiksi vaatteiden esittelyä kuitenkaan unohtamatta, sekä Top Sportilla, jonka esityksessä lavalla skeitattiin ja laitettiin vähän lisää vaatteita ylle esiteltäviksi. Lavalla nähtiin myös suomalainen ska/reggaeyhtye The Capital Beat, jonka letkeä meininki sopi hyvin vaatteiden esittelyyn: mallit jammailivat musiikin tahtiin ja hymynkare nousi myös tämänkaltaisesta musiikista pitämättömän huulille.

Lopuksi lavalle marssivat amerikkalaisen Bitch Slap -toimintaelokuvan kuvankauniit tähtöset Julia Voth, Erin Cummings ja America Olivo. Neitojen näytös oli ilmeisesti osa leffan promoamista, ja sitä todella tarvitaan sillä elokuva on selkeästi täälläpäin maailmaa varsin tuntematon. Suosion astetta kuvasi hyvin se, kun neidot kyselivät pressitilaisuudessa toimittajilta elokuvasta: kenelläkään ei ollut harmainta aavistustakaan, mistä siinä on kyse. Selvisi lopulta kuitenkin, että kyseessä on menneiden vuosikymmenten b-luokan eksploitaatioleffojen henkeen tehty ja niitä hieman parodioiva actionpläjäys. Bitch Slap -tyttöjen esitys jäi kuitenkin allekirjoittaneelta katsastamatta, sillä jo siinä vaiheessa oli pakko suunnistaa hetki hetkeltä yhtä hektisemmäksi käyvään narikkajonoon.

Yhteenveto

Mitä sitten jäi käteen tämän vuoden NRJ Fashion Awardsista? Kyynisempi voisi todeta, että median edustajille jaettu lahjakassi, mutta koetetaanpa nyt sanoa hieman enemmänkin. Tapahtumassa oli jonkin verran hiomista kaipaavia puolia. Väkeä oli paljon, mutta sisäänkäynneistä oli tiedotettu varsin vajavaisesti, joten jonoja muodostui yhdelle ovelle toisen ollessa huomattavasti väljempi. Narikassa oli lähes minimimiehitys, jonka ansiosta jonosta tuli lähinnä hallitsematon, tungeksiva ihmismassa jossa käytettiin kaikki mahdolliset vippaskonstit oman ja siinä sivussa kymmenen kaverin takin saamiseksi. Ruokana tarjottiin sushia, joka oli sinänsä kyllä ihan hyvin tehtyä, maittavaa ja miellytti allekirjoittanutta mutta joka samalla jätti varmasti monet vieraat kylmäksi, sushi kun ei ole ehkä näin suomalaiseen makuun ihan sitä helpointa naposteltavaa. Alkudrinkki tarjoiltiin muovimukista ja jäi monelta saamatta, edellisenä vuotena alkumalja oli kuulemma ollut kuohuviiniä oikeista laseista, joten tässä yksityiskohdassa oli menty alaspäin vauhdilla. Anniskelualueen seutu oli pienehkö ja kuulemani mukaan kallis ja sinne sai jonottaa täysin käsittämättömän ajan ennen kuin pääsi lähellekään tiskiä. Muutenkin tapahtumasta puuttui se ennalta mainostettu juhlinnan ja glamourin tuntu, olo oli lähinnä jäykkä ja ahdistunut eikä joka nurkasta tunkevaa yhteistyökumppanien mainontaa voi hyvällä tahdollakaan sanoa tunnelmaa nostattavaksi.

Hyviäkin puolia tapahtumasta kuitenkin löytyi, sillä perusasiat olivat kohdallaan. Tapahtuman ydin, eli suunnittelukilpailut, olivat kiinnostavia ja tarjosivat paljon katseltavaa. Myös muotinäytös oli hyvää ja paikka paikoin myös todella hauskaa seurattavaa huolimatta jo aiemmin mainitsemastani äänenvoimakkuudesta. Plussaa tarjoilisin myös Weledan esittelypisteelle, sillä he jakelivat hyvin avokätisesti tuotenäytteitä ja näin naisena ilmaiset, hyvälaatuiset tuotenäytteet ovat aina positiivisia asioita. Kaiken kaikkiaan tapahtumasta jäi hyvin ristiriitainen kuva, joten toivottavasti ensi vuonna järjestäjät onnistuvat ylittämään itsensä, jotta vieraat viihtyisivät paremmin.

Teksti: Kaisa Paavilainen.

Jaa Facebookissa

Käyttöehdot