Nimipäiväänsä viettää Senni ja Elof
Juu, tuli vaan mieleen (näin pikkulauantaina), kuinka mukavaa on olla kännissä — useimmiten. Parhaita reissuja on sellaset, joita ei oo paljoo suunniteltu. Eli spontaanisti liikkeelle. Mulla on kyllä kavereita aika laajassa skaalassa, mutta hauskinta on yleensä silloin, kun ottaa mukaan ne pari sydänystävää örveltämään.
Nyt on ihan pakko kirjoittaa aiheesta, joka on rassannut mun mieltä jo varmaan 12-vuotiaasta saakka. Miltein joka aamu, kun reissaan julkisilla töihin, törmään vähintään yhteen spurguun / muuten vaan pahalle haisevaan tyyppiin. Siis mikä siinä on, ettei nämä henkilöt voi käydä suihkussa ja pestä vaatteita niinkuin me muutkin? Joo, on ihan ymmärrettävää jos joskus tulee jatkoilta ja ei ihan parhaimmassa kunnossa, mutta henkilöt joista puhun, on selkeästi niitä jokapäiväisiä hajuhaittoja.
Minä kuitenkin maksan joka ikisestä dösämatkastani, ja ei tunnu kauheen mieltäylentävältä istua puolisen tuntia jonkun perushygieniasta tietämättömän vieressä.
Joo siis ite oon ihan avoimen suhteen kannalla. Voi tapailla ketä vaan ilman jatkuvaa infoamista. Se, että ns. tapailen miestä ennemmin kun seurustelen, ei tarkoita ettenkö kunnioittaisi kyseistä herraa. Päinvastoin. Kunnioitan hänen vapauttaan miehenä. Hän saa mennä ja tulla lähes tulkoon miten vaan — ja niin myös minäkin…
En tarkoita, että olisin jotenkin seurustelua vastaan tai ettenkö itse aikoisi seurustella. En vaan usko, että tämmöisen parikymppisen tytsyn kannattaa vielä alkaa solmimaan mitään liittoja miehen kanssa.
Blondiudesta hyötyä/haittaa?
Katoin tossa eilen yhen dokkarin, joka kerto blondeista. Siis, että pidetäänkö meitä blondeja oikeesti tyhmempinä ku muut. Omasta mielestä mä en kyl ainakaa kohtele blondeja mitenkää erilailla, ku brunetteja. Ja miks kohtelisin?! Must on ihan älyvapaata ajatella, että jonku hiusten värillä olis jotai tekemistä aivotoiminnan kans. Mut jokatapaukses tää dokkari todisti mun luulot vääriks…
YouTubessa on pyörinyt jo aikojen ajan sellainen anime-henkinen animaatio, jossa joku mimmi pyörittää purjoa ja laulaa liirumlaarumia. Se kappale on itse asiassa vanha suomalainen laulu, nimeltään “Ievan Polkka”. Savon levveellä murteella laulettu. Biisin teki tunnetuksi sellainen kansanlauluyhtye kuin Loituma. Tsekatkaa tässä alkuperäinen versio biisistä laulettuna mieslaulajalla ja ilman ylimääräisiä kertosäkeitä, joita Loituman remmi ahtoi omaan versioonsa biisistä.
Aloin tässä kelailemaan kaikkea sitä, mikä on in ja mikä out. Tuntuu siltä, että nykyään jos oot kokoa 38, oot jo lihava (siis mähän en oo ton kokonen). Toihan on ihan naurettavaa!
Jengi sanoo, et miehet tykkää, kun on vähän mistä ottaa kiinni. Silti tuol kadul näkee päivä päivältä enemmän anorektisen laihoja kukkakeppejä. Siis jos on luonnostaan tosi laiha, ni sillehän ei voi mitään, elikkä se on ihan jees. Mutta ku näyttää siltä, että frenditki kuihtuu käsiin! Siitä johtuen yritänki viedä niitä aina McDonald’sille, ettei ihan näänny :)..
Nii-in. Nyt hiljattain katsottuani erästä ulkomaista elokuvaa, tuli mieleen vähän ajatuksia (vau, blondilla ajattelee, harvinaista!) siitä minkälaista mahtaisi olla elämä jos olisin syntynyt mieheksi naisen sijaan. En nyt tietenkään väitä haluavani lähteä mihinkään kirurgiseen leikkaukseen, jossa vähän nips, naps, vaan leikitellään tällä ajatuksella. Elämä olisi varmasti paljon helpompaa ja ennen kaikkea nopeampitempoista kuin nyt mimminä on.
Hehheh. Piti laittaa noin hauska otsikko kun kerrankin tuli jotain “innovatiivista” sanaleikkiä mieleen. Niin siis nythän tämä blogimerkintä, tai kuten isoveljeni saattaisi sanoa (on nimittäin aika kova maestro näissä blogijutskissa), blogilastu, on pyhitetty vain ja ainoastaan minuun. Kerron vähän omista taustoistani ja siitä minkälainen tyttönen täältä puolen ruutua löytyy. Sanottakoon tässä ihan heti suoraan ja rehellisesti, että minä en varmastikaan tule teille armaat lukijani ihan jokaista hen.koh.t elämän asiaa paljastamaan julkisesti. Tarkoitus on blogilla höpöttää niistä tämän päivän kuumimmista muotiasioista, mutta myös ihan noista ihmissuhtesysteemeistä ja muista sellaisista mitä nyt ikinä parikymppisen mimmin valveaikaa täyttääkään.
Sain vihdoinkin avattua tämän nätin blogini, jossa kerron ainakin ensisijaisesti sellaisista asioista kuin oma elämäni ja muoti. Etenkin muotiasiat ovat sellaisia, joita seuraan hyvin paljon lähinnä lehtien, telkkarin ja muiden medioiden välityksellä. Tietysti paljon muotiasusteita ja -tyylejä rynnii vastaan täällä Suomen pääkaupunkiseudulla, etenkin Helsingin ydinkeskustan alueella on hyvin paljon nähtävää jo pelkästään ihmisvilskettä seuratessa. Koska en varmaan aina jaksa tilittää tapahtumista oman napani ympärillä, laitan ilmoille aina välillä sellaisia täytetekstejä, nimittäin sellaisia blogilastuja, joissa kurnutan vähän muistakin aiheista kuin vain muoti ja minä.